My first post: starting a blog

My first post: starting a blog

Tämä tulee olemaan ensimmäinen kirjoitukseni ja kunnon postaukseni uuteen blogiini. Ajattelinkin, että mikä sen parempi aihe aloittaa tämä, kun kertoa ajatuksia siitä että miksi ja miten tämä homma nyt lähti liikkeelle.

Olin jo pidempään miettinyt ja sulatellut jossain syvällä päässäni ajatusta oman blogin aloittamisesta. Olen aina ollut kiinnostunut lukemaan muiden blogeja ja kirjoituksia. Mitään suosikkia tai seurattavaa blogia en ole ottanut haaviini, mutta silti. Aina sitä on miettinyt. Päiväkirjaakin olen kirjoittanut itselleni lapsuudesta lähtien ja nyt olen jo yli parikymppinen nainen! Sellaiseksi olen blogin aina osittain halunnutkin.

En välttämättä siis odota, että saan seuraajia, tai että kukaan edes koskaan tulee lukemaan tätä tekstiä tai muita mahdollisia kirjoituksiani. Tärkeintä tässä on ollut minulle se, että teen sen itseäni varten. Jotta saan muistoja talteen ja pääsen tekstin avulla käsittelemään ajatuksiani ja mielenkiinnon kohteita.

Okei, tässä kohtaa on PAKKO sanoa, että omaan hyvin pienen ystäväpiirin mieheni lisäksi, eikä hänellä jostain kumman syystä ole tarpeeksi kiinnostusta kuunnella kun jauhan kosmetiikasta, sisustuksesta tai ties mistä ihme ideoista ja tavaroista joista innostun aika ajoin. Pakkohan sitä naisen on päästä purkautumaan ja kertomaan asioista, eikö?

 

 

Ajankohtaiseksi keskustelun aiheeksi blogin (tai jonkun vastaavan) perustaminen tuli, kun päätimme mieheni kanssa viimein toteuttaa pitkään haaveena olleen unelman lähteä Yhdysvaltoihin road tripille. Oli aivan automaattinen ajatus, että nyt pitää kyllä hommata jokin paikka, jonne saa sitten tapahtumia ja kuvamateriaalia säilöön meidän kuukauden mahtavasta matkasta.

Siitä se ajatus sitten jälleen syttyi. Ja tässä sitä ollaan. Kirjoittamassa ensimmäistä blogi kirjoitusta. But do not be mistaken.. Sain nimittäin nopeasti huomata, että blogin aloittaminen ei olekaan niin helppoa, nopeaa ja kätevää, kun olin luullut. Nopea tai helppokaan tämä aloitus ei nimittäin mielestäni ollut.

Ihmisenä olen sellainen, joka vertailee kyllästymiseen asti: lukee kaikki mahdolliset arvostelut. Käy läpi miljoona kertaa hyvät ja huonot puolet, oli kohde miltei mikä tahansa. Päätyy eri vaihtoehtoihin monta kertaa ennen päätöksiä. Ei osaa tehdä päätöstä. Niin siis myös tässä tapauksessa. Pelkästään nimiehdotuksia blogille pyörittelin parikin viikkoa, ja lopullinen valinta muodostui kuitenkin vasta samana päivänä, kun verkkosivuni ja blogini sai nimensä: Life as we know – arkea ja pilvilinnoja.

Pohdin myös pitkään päässäni, että mikä olisi se alusta, jolle blogini loisin. Tämä oli osittain helpoin valinta, sillä vaihtoehdoiksi rajautui suoraan kolme vaihtoehtoa: Blogger, WordPress.com tai WordPress.org. Rahan maksaminen ei heti alkuun tuntunut fiksuimmalta ratkaisulta: enhän minä ole varma, että kiinnostunko ja jaksanko todella tehdä tätä niin, että se on maksamisen arvoista.

 

 

Pitkään kestäneen etsinnän jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että haluan ehdottomasti oman domainin. (Domainilla tarkoitan verkkotunnusta, eli siis tässä tapauksessa lifeasweknow.fi muotoa). “.fi”-päätteisiä verkkotunnuksia myöntää Viestintävirasto tiettyjen yritysten kautta n. 15 euron vuosihintaan. Tämä oli siis ensimmäinen vaihe, jossa tein tietoisen päätöksen: laitan tähän oman aikani lisäksi myös rahaa. Nimen päätökseen vaikutti osittain myös se, että verkkotunnuksen piti olla vapaa, jotta voisin ostaa sen. Näin siis ostin oman verkkotunnuksen ja voin sanoa, että se on täysin mun.

Blogin alustaksi monien arvostelujen lukemisen perusteella päätin valita WordPress alustan. Aluksi mietin, että kokeilen wordpress.comin ilmaisversiota ja katson sitten, miltä tuntuu. Tässä vaiheessa verkkotunnus oli siis jo ostettuna. Kirjautumisvaiheessa sainkin sitten huomata, että mikäli haluaa käyttää omaa verkkotunnusta, pitää wordpress.comissa valita maksullinen versio! Tämäkö sitten löikin kapulat rattaisiin. Nimittäin wordpress.comin maksulliset paketit eivät missään vaiheessa olleet minun harkinta -listallani. Tämän asian olisi ehkä voinut tarkistaa aikaisemmin, myönnetään.. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis siirtyä joko Bloggeriin tai WordPress.orgin käyttäjäksi.

WordPress.org ja Blogger ovat kaksi aivan erilaista alustaa, vaikka niillä samaa käyttötarkoitusta osittain pohjataankin. Blogger on Googlen omistama, bloggaukseen suuntautunut ilmaispalvlelu, kun taas WordPress on oma ohjelmansa, jonka avulla on luotu suurin osa maailman nettisivuista. Blogger olisi kokonaan ilmainen, ominaisuuksiltaan hieman rajatumpi ja sivut olisivat käytännössä Googlen omaisuutta. Ilmaisuuden takia olinkin kääntymässä Bloggerin puoleen, mutta lopulta jokin pieni kipinä minussa halusi, että omistan blogini kokonaan. Että saan tehdä ja PYSTYN tekemään siellä käytännössä mitä haluan.

Päädyin siis wordpress.orgiin. Tämä tarkoitti sitten ulkoisen hosting -palvelun hankintaa, josta tulee oma vuosimaksunsa, riippuen minkä palvelupaketin valitset. Hosting yritys antaa portaalin sivuilleni ja saan maksua vastaan ylläpitopaikan ja palvelimet sivuilleni ja sisällölleni ja niin edelleen. Ylläpito, päivitykset ja varmuuskopioinnit pitää sitten hoitaakin itse. Tähän tutkinnan jälkeen valikoitui yritys nimeltä Bluehost, 63e vuosihintaan. Enemmänkin rahaa saisi kulumaan, mutta minä valitsin halvimman ja “helpoimman” paketin.

Omat temppunsa vaati myös se, että sain verkkotunnukseni toimimaan Bluehostilla, kun domainin hallinta oli toisella palveluntarjoajalla. Tämä vaati taas oman aikansa ja monet yrityskerrat, ennen kuin ymmärsin mistä on kyse ja sain homman pelaamaan.

Ja vielä. Ai vieläkö tämä jatkuu? Eikö nyt ole valmista ja kirjoittaminen voi alkaa? No ei. Ei tietenkään. WordPress piti ladata, piti hankkia SSL-suojaus sivuilleni, hankkia tarvittavat pluginit ohjelmaan, valita teema, testailla asetuksia, ja niin edelleen. Käytännössä siis jouduin rakentamaan sivun täysin tyhjästä.

Ja nyt, vasta kaiken tämän jälkeen, olen päässyt kirjoittamaan ensimmäistä kirjoitustani. Eikä sivu ole vieläkään valmis. Vaatii vielä monta testausta ja näperrystä ennen kuin olen tyytyväinen ja suostun julkaisemaan sivut niin, että ulkopuolisetkin ne näkevät. Jos vielä silloinkaan. Mutta ainakin ensimmäinen teksti on valmis.

Iso homma siis, johon menee aikaa. Onneksi olen toistaiseksi ollut innoissani tästä omasta pienestä projektistani. Ja kappas, tekstiäkin tullut jo niin paljon, että tuskin kukaan on jaksanut lukea loppuun asti. Onneksi minua se ei haittaa. Ja jos joku tosiaan jaksoi, niin kiitos siitä. Seuraavaa tarinaa ja kirjoitusta odotellessa.. Kyllä tämä tästä paranee.