Greece / Zakynthos 2017

Greece / Zakynthos 2017

Olimme mieheni perheen kanssa (äiti, kaksi veljeä, sekä veljen tyttöystävä) elokuussa viikon Kreikassa, Zakynthoksen saarella. Viime vuonna olimme miltei samalla kokoonpanolla Kreikassa, mutta Kreetalla. Tästäkin reissusta voisin ehkä tehdä myös postauksen jossain vaiheessa.

Viikko oli melko lyhyt aika lomailla, mutta kyllä siinäkin sai onneksi aikaiseksi. Koska saari ei ollut erityisen suuri, ehti hyvin nähdä kaiken haluttavan ja viettämään aikaa tarpeeksi myös rannalla. Tämä viikko oli koko kesäni ainoa loma, sillä olin aloittanut työni niin loppuvuodesta, ettei enempää päiviä ollut kertynyt. Pari päivää lomia piti jättää loppuvuodelle toiseen ulkomaan matkaan.

Sää oli mitä mahtavin ja joku voisi jopa sanoa, että liian kuuma! Eräs hotellimme läheinen mittari näytti miltei päivittäin lähemmäs 40 celsiusta. Ihanaa! En valittanut!

Hot and sunny!

Hotelli

Matkat saimme halvalla pakettimatkana Aurinkomatkojen kautta. Hotellimme oli hyvin perinteinen kreikkalainen hotelli(itse en ole tarpeeksi usein Kreikassa käynyt, että voisin sanoa mikä on perinteinen ja mikä ei, joten luotan muiden sanaan). Hotelli oli melko vaatimaton, ei millään tavalla pröystäilevä, vaan melko yksinkertainen. Esimerkiksi erillistä aamiaista ei ollut tarjolla, vaan aamuisin olevaa ruokailua kutsuttiin “aamukahveiksi”. Tarjolla oli mm. leipää, jogurttia, muroja ja hedelmiä. Munia, pekonia tai muita herkkuja, joihin olen usein hotelleissa aamiaisella tottunut, ei ollut saatavilla.

Tarkoitus oli alunperin että saamme kaikki omat huoneet (pariskunnat + mieheni äiti ja veli yhteisen). Hotellin omistama perhe arvosti kuitenkin yhteistä perhematkaamme niin, että saimme yhden hotellihuoneen lisäksi pienen asunnon käyttöömme. Siellä oli oma keittiö ja oleskelutila, sekä kaksi hotellihuoneen kokoista makuuhuonetta. Aivan mahtavaa! Kiista toki syntyi siitä, että kuka saa oman privaattihuoneen, ja ketkä joutuvat jakamaan asunnon keskenään(yksi vessa ja niin edelleen). Lopulta onnistuimme saamaan kisan aikaiseksi siitäkin, että kumpi pariskunta ottaa asunnosta kumman makuuhuoneen. Kivi-sakset-paperi on aina hyvä vaihtoehto ratkaisemaan nämä väittelyt!

Olimme erittäin tyytyväisiä, että meille oli tarjottu tila, jossa voisimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Ongelmiakin tosin ilmeni: mm. vedenkeitin, jota käytimme pikakahvin tekoon sanoi itsensä irti ja meinasi syttyä palamaan. Jouduimme myös olemaan hetken käyttämättä asuntomme vessaa, sillä se vuosi reunoista. Kun sanon että vuosi, niin en tarkoita, että pelkkää vettä.. Onneksi tämä asia korjattiin kun tarpeeksi monetta kertaa mainitsimme asiasta hotellin omistajalle. Vedenkeittimestä emme edes lähteneet sanomaan, sillä pikakahvia sai keitettyä myös liedellä ja keittiöstä löytyvällä kattilalla.

Perinteisellä kreikkalaisella hotellilla tarkoitetaan myös sitä, että kaikki palvelut pitää maksaa erikseen ja siisteys on hieman sitä sun tätä.. Otin netin(joka muuten toimi ainoastaan aulassa) ja otimme kaikkiin huoneisiin ilmastoinnin. Lakanat ja pyyhkeet taidettiin vaihtaa kerran viikon aikana. Kunnon peittoja ei ollut tarjolla, vaan pelkät lakanat. Kaapista löytyi vanha paksu viltti ja peitto ilman lakanaa. Vahva epäilys oli, että niitä ei oltu pesty ennen meidän saapumistamme, joten tyydyin pelkkään lakanaan ja kummallisiin säätö ratkaisuihin, jotta sain kylmyydeltä nukuttua pelkän lakanan avulla. Tosiaan myös rikkinäiset laitteet ja likaiset kupit keittiöiden kaapeissa puhuivat puolestaan.


Ruoka

Jos jotain odotan aina ulkomaan matkoilla, se on ruoka! Rakastan ruokaa! Kävimme joka päivä ja ilta eri ravintolassa syömässä ja milloinkaan ruoka ei jättänyt ketään nälkäiseksi, pikemminkin toisinpäin..

Toteutimme tälläkin matkalla jo Kreetalla tullutta ruokatottumusta illallisravintoloissa(Mieheni perhe on tehnyt vastaavalla tavalla varmaan jo aikaisemmin, kun minua ei ole ollut maisemissa). Eli alkuruoaksi otettiin käytännössä poikkeuksetta valkosipulileipää. Jos joku ei ottanut, niin varmistettiin yleensä, että maistiaisen saa jonkun toisen leipäannoksesta. Se on kreikkalaisissa ravintoloissa uskomattoman maukasta ja sen saa juuston kanssa tai ilman. Myös tsatsiki annos piti aina löytyä alkupalapöydästä, ja yleensä sitä jätettiin myös pääruokaa varten. Itse rakastuin jo Kreetan saarella saganaki juustoon(kreikkalaista paistettua/friteerattua juustoa), joten se kuului minun ehdottomaan alkupalavalikoimaani.

Kreikassa kannattaa myös ainakin kerran valita tavernassa meze: annos, joka koostuu monista pienistä annoksista perinteistä kreikkalaista ruokaa. Yleensä tämä lautanen on niin iso, että se kannattaa jakaa vierustoverin kanssa! Sisältö on joitain vaihtoehtoja lukuunottamatta ravintoloissa suunnilleen sama.

Yksi asia mitä emme oppineet koko viikon aikana: ota vähemmän, että jaksat syödä! Annoskoot olivat massiivisia eikä kukaan meistä jaksanut syödä lautastaan tyhjäksi yhdessäkään ravintolassa. Okei, saattoi olla, että joku onnistui tässäkin missiossa, mutta vasta viimeisenä päivänä!

Aktiviteetit ja tekeminen


Hotellillamme oli uima-allas, mutta alkuviikosta suuntasimme mielummin pienen kävelymatkan päässä olevalle upealle rannalle, jossa oli aivan ihanan pehmeä hiekkaranta joka ulottui pitkälle rantaviivana ja melko matala vesi, joten uiminen oli mukavaa. Loppuviikosta aloimme hyödyntämään myös hotellimme uima-allasta, joka oli tarpeeksi iso ja hyvin rauhallinen.

Jeeppisafari

Jeeppisafarit olivat ehkä kehutuin ja kannatetuin retki kun lähti vertailemaan ja etsimään mahdollisia aktiviteetteja, joita Zakynthoksen saarella kannatti kokea. Onneksi mekin pääsimme omalta osaltamme kokemaan tämän!

Koska olimme hieman liian myöhään tämän jeeppi safari -idean kanssa liikenteessä, emme ehtineet enää mukaan päiväsaikaan tapahtuvalle, koko päivän kestävälle safarille(nämä olisi pitänyt varata 5 vuorokautta etukäteen..). Saimme vaihtoehdoksi iltapäivästä lähtevän muutaman tunnin lyhyemmän safarin (idea joka taidettiin keksiä vasta kun saavuimme paikalle kysymään tätä mahdollisuutta päästä jollekin safarille.) Tämä oli ehkä onnekkain sattuma, joka reissulla tapahtui! Olimme nimittäin ainoat henkilöt tuolla safarilla, eli määräsimme tahdin täysin itse. Vaikka matka oli muutamaa tuntia lyhyempi, maksoimme saman hinnan kuin päiväsafarista. Eikä se haitannut lainkaan!

Mieheni ja hänen koko perheensä oli kamalan peloissaan safarista ja mahdollisista kapeista teistä ja mahdollisuudesta “suistua jyrkänteeltä” kovassa vauhdissa ja vaikka mitä. Pelko oli ehkä peräisin siitä, että kreikkalaiset käyttäytyvät liikenteessä hyvin eritavalla kuin esimerkiksi Suomessa.Vauhtia on, eikä nopeusrajoitukset tarkoita samaa asiaa kuin täällä. Itse en samaan pelkotilaan itseäni saanut, sillä jotenkin tiedostin sen, että näitä matkoja tehdään kymmeniä päivittäin ja mikäli ne olisivat erityisen vaarallisia, ehkä asiasta olisi joku Tripadvisoriin tai muualle internetin ihmeelliseen maailmaan kirjoittanut. Mieheni äiti meni kuitenkin vielä erikseen kertomaan järjestäjälle pelkomme ja saimme varmuuden, että kuski olisi varovainen kanssamme ja ottaisi huomioon sen, että meitä jännittää.

Vaios, oppaamme

Kreikkalaiseen tapaan jeeppimaasturi oli myöhässä noutamassa meitä hotellilta ja aluksi hyppäsimme kuskin kyytiin, joka ei puhunut lainkaan englantia. Ajoimme kuskin osalta täyden hiljaisuuden vallitessa Laganasin, kaupunkiin, josta saimme kuskin, joka ajaisi meitä ympäri tätä kaunista saarta ja toimisi oppaanamme. En tiedä mitä olisi pitänyt ajatella siitä, että kuski hyppäsi rattiin suoraan paikallisen baarin tiskiltä. Toivoimme, että lasissa oli ollut vain vettä. Tai limua.

Kuski osottautui ensimmäisen minuutin jälkeen hauskaksi ja mukavaksi mieheksi, jolta ei juttu loppunut! Olimme niin onnellisia, että olimme saaneet hänen kaltaisen mukavan kaverin oppaaksi, joka osasi kertoa alueesta, kertoi vapaasti itsestään ja kyseli meiltä asioita. Kaikkia vastaantulevia ihmisiä moikattiin ja oppaalla oli hymy koko ajan naamalla, vaikka hänkin oli aloittanut työpäivänsä jo aikaisin aamulla.

Ennen reissuun lähtöä uutisissa oli ollut paljon puhetta maastopaloista, jotka riehuivat ympäri Zakynthosta. Ilmeisesti näistä paloista oli mainintoja myös meidän lomamme aikana uutisissa, sillä töissä sain heti ensimmäisenä kuulla, kuinka tilannetta oltiin seurattu, ja että ei kai se vaikuttanut lomaamme. Onneksi ei, vaikka näimme kyllä tulen polttamia oliivipuutarhoja ja maastoa. Jeeppisafarin opas pääsi kertomaan meille yllättävän paljon näistä paloista, sillä hän toimi Zakynthoksella vapaaehtoispalomiehenä. (free firefighter) Koska hänellä oli paljon kokemusta omasta kotikylästään kalliokiipeilystä, osasi hän auttaa palon suhteen hankalilla alueilla saarella. Hän osasi myös kertoa, ettei yksikään palo ollut vahinko, vaan kaikki olivat tahalleen sytytettyjä.

Saimme privaattitourin paikallisella viinitilalla, josta mukaan lähtikin pari pulloa myös kotiin tuotavaksi. Ja oi että viinit olivat hyviä! Esittelyä piti nuori mies, joka ei selvästi ollut tottunut pitämään tätä viinitilakierrosta vain viidelle ihmiselle kerrallaan, sillä hämmennys ja ujous paistoi nuorukaisen silmistä tuona aikana kun hän yritti takertelematta selittää perheyrityksensä toimintoja. Esittely oli mahtava kuten viinitkin, ja ujous oli erittäin suloista eikä haitannut kierrosta.

Wine

Ajoimme pienien kylien halki (eräässä kylässä oli vain 25 asukasta!) ja isojen oliivipuutarhojen samalla kun Vaios(opas) kertoi alueen historiasta. Matkamme jatkui kohti Zakynthoksen korkeinta kohtaa. Alue, joka oli myös poltettu karrelle, mutta jonka näkyvät saivat meidät kaikki haukkomaan henkeämme. Jo pelkästään tämä oli rahan arvoista. Puhumattakaan mitä mahtavimmasta oppaasta ja ihmisistä joiden kanssa sai seisoa tuolla korkealla paikalla.

Highest spot on Zakynthos

Ilta alkoi antamaan ensimmäisiä merkkejä itsestään kun lähdimme ajamaan pois tuolta korkealta kukkulalta kohti hylkyä ja näköalapaikkaa. Kuvasimme auringonlaskun ja otimme kuvia tuosta yhdestä maailman suositummasta kuvattavasta turistikohteesta. Olimme mieheni kanssa olleet laivamatkalla aikaisemmin samana päivänä ja koskeneet samaa laivan hylkyä jota nyt katsoimme korkeuksista. Tällä kertaa laiva näyttäytyi samanlailla kuin niissä miljoonissa postikorteissa: ilman satoja turisteja täyttämässä rantaa ja hyppimässä laivan päällä.

Kun aurinko oli jo laskeutunut pysähdyimme vielä iltauinnille eräälle rannalle matkan varrella Zanten kaupungin läheisyydessä oleville kukkuloille, joista oli myös upeat näkymät valaistuun Zanten kaupunkiin joka siinti alapuolella. Tippiä annoimme matkan päätteeksi runsaasti kuskille, joka tuntui olevan ikionnellinen eleestämme. Viimeisenä päivänä mieheni äiti halusi vielä kiittää pienellä ostoksella matkan järjestäjää mahtavasta reissusta, joka oli meille järjestetty.

Zante at night


George ja kilpikonnasaari

Eräänä päivänä lähdimme matkalle tunnetulle ja myös turistien suuressa suosiossa olevalle kilpikonna saarelle. Sattumalta onnistuimme näkemään kahteen eri otteeseen kilpikonna pienokaisen, jota opastettiin monien ihmisten tuijottelun ohessa mereen. Onnistuin myös nappaamaan kuvan aikuiskilpikonnasta meressä, kun olimme muiden turistiveneiden kanssa pysähtyneet odottamaan juuri näiden mahtipontisten kilpikonnien näkymistä luonnossa. Tämä kyseinen matka oli muuten melkoinen floppi, emmekä tosiaan saaneet sitä mitä luvattiin.

Matkan myi meille rannan läheisyydessä turistimatkakojuaan pitävä George, johon tutustuimme heti ensimmäisenä päivänä. Kävimme myös ravintolassa syömässä, jossa George toimi päivätyönsä lisäksi sisäänheittäjänä aina iltaisin. Ravintolan ruoka vakuutti, mutta Georgen myymä matka ei. Meille luvattiin opas, joka ei lähde luotamme. Olimme ensimmäisinä paikalla lähtöpaikalla saarelle, mutta pääsimme lähtemään viimeisinä. Odotusta. Saimme oppaan, joka ei ollut opas, vaan veneen kuljettaja joka jätti meidät kilpikonnien katselun jälkeen merellä paikalliselle kilpikonna saarelle, josta halusimme melkein heti pois. Kukaan ei tullut noutamaan meitä vaan jouduimme soittelemaan ja odottamaan tunnin ennenkuin pääsimme pois. Odotusta. Matkaan oli myös luvattu sisältyvän käynnit eräillä luolilla, jota ei koskaan tapahtunut. Tämä oli se, mikä jäi päällimmäisenä mieleen tuosta matkasta. Odotus. Hän sai kyllä kuulla tästä matkan jälkeen.

Minä ja mieheni annoimme kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden ja varasimme haaksirikkoutuneelle laivalle perinteisen laivamatkan häneltä. Tämä matka onnistui ja olikin oikein mukava! Näimme tuon hylyn ja laiva jolla sinne mentiin oli siisti ja erittäin tilava. Pääsimme myös uimaan upeissa luolissa matkan varrella! 

Hylky ja ihmiset.

Vähän vielä..

Mitä muuta me sitten vielä teimme? No vähän sitä ja tätä! Keskityimme auringon ottamiseen, uimiseen ja rentoutumiseen. Luppoajalla muut pelasivat ahkerasti korttia asunnossamme, itse tyydyin katselijan rooliin.  Kahtena iltana menimme nauttimaan drinkit cave nimiseen baariin, joka oli tunnettu näköaloistaan ja hyvistä cocktaileista. Hyvää ja edullista se olikin! Okei, shoppailua ei saa unohtaa! Shoppailut hoidimme viimeisenä iltana sekä hotellin läheisillä ostoskaduilla, että Zanten kaupungissa, jossa sattui olemaan sinä iltana isot markkinat jonkun kaupungin pyhimyksen kunniaksi. Sitä kojujen ja tavaran määrää! Kamalasti ostoksia ei karttunut, mutta kokemus oli kiva!

Olisi tuonne voinut vielä jäädä. Aurinko ei ikinä petä, eikä selvästi myöskään Kreikka kauniine saarineen. Kuvia ja videoita matkalta tuli otettua tuhansia, joitan olen lisännyt Galleriaan näiden lisäksi! Videomateriaaleja yritän myöhemmin ajansaatossa saada jonnekin koostettua, sekä tästä, että muista matkoista.