At our jogging path

At our jogging path

Mä en ole ikinä ollut mikään urheilija. Innoissani lähden kokeilemaan kaikkea, mutta harvoin mikään jää arkeen. Lenkkeily on yksi juttu, jota yleisellä tasolla vihaan. Tai no en välttämättä lenkkeilyä, sillä sitä voi tehdä kävellenkin, mutta tarkemmin sanottuna juoksemista. Luonto on taas jotain, mitä ilomielin lähden katsomaan ja ihastelemaan! Tämäkin sisältää siis aika paljon ristiriitaisuutta omassa pääkopassa.

Painted stones.

Juokseminen on aina aiheuttanut enemmän harmia kun iloa, enkä ole koskaan saanut tietää pidemmänkään yritysajan jälkeen, että mitä se euforian tunne on, josta kaikki himourheilijat puhuvat. Ennen kuin jalat väsyvät ja kipeytyvät juoksemisesta, räjähtävät keuhkot yleensä ja hengittämisestä tulee sen verran inhottavaa, että on pysähdyttävä. Seuraavaksi kun happi kulkisi, eivät jalat enää jaksa, vaan niihin sattuu niin paljon, että on joskus miltei linkattava kotiin. So no running for me. Ja tämä taitaa koskea kyllä kaikkea urheilua, eikä vain juoksemista! Voi siis olla, että tähän samaan palaan vielä jossain toisessa kirjoituksessa.. 

Running shoes.

Silloin tällöin kuitenkin jaksan laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä joko kävelylle tai lyhyelle juoksulenkille. Yritänkin usein saada mieheni mukaan kanssani lenkille, jotta jaksaisin paremmin, enkä luovuttaisi niin pian. Musiikki auttaa myös ja napit pitääkin aina olla korvalla kun lähtee juoksemaan. Meidän lähialueemme onkin oikein mukava ulkoulua ajatellen. Espoonjoen vartta pitkin pääsee lenkkeilemään varmaan hyvinkin pitkälle ja Kirkkojärven alue on vielä toistaiseksi säilytetty ilman useita asuintaloja, joten saa hieman tuntea olevansa luonnon helmassa ja rauhassa muiden ulkoilijoiden kanssa. Lähellämme olevan minigolfradan vieressä on myös erikoinen katselualue, johon voi pysähtyä seuraamaan sorsia pienessä Espoonjoen varrelle muodostamassa poukamassa. Tähän minä yleensä paluumatkalla pysähdyn ja katselen hetken yläpuolelta lentäviä lentokoneita ja sorsien uintia.

 

Minigolf and school building
Sorsat
Statue

Lähistöltämme löytyy mielestäni paljonkin niin luontoa kuin rakennuksia ja taideteoksia, jota kelpaa ihastella juoksemisen tai kävelyn lomassa. Maisemat myös vaihtavat muotoaan vuodenaikojen mukaan. Espoonjoki ja entinen Kirkkojärven alue kukoistavat vehreyttään kun taas toisena hetkenä vesi on vallannut ennen nämä heinikkoiset kukkienkin täyttämät alueet. Välillä sorsat pääsevät lekottelemaan kuivalle maa-alueelle poukamassaan, kun taas seuraavana päivänä vesi on sateen seurauksena noussut ja pohja näkyy vain sen läpi. Puhumattakaan erilaisista puista ja niiden värikirjon muutoksista. 

Yllättävän usein haluankin nykyään lähteä ulos lenkkipolulle ihailemaan maisemia; juuri sitä kesän vehreyttä, vedessä uivia sorsaperheitä kaislojen seassa tai alkavan syksyn ruskaa, joka alkaa jo ilmoittaa olemassaolostaan kauniilla punaisen ja keltaisen sekaisilla väreillään lehdissä, jotka koristavat puita ennen kuin ne tippuvat talven lähestyessä kokonaan pois. 

Trees

Toivottavasti talvi ei tulisi niin kamalan nopeasti ja pääsisin vielä monet kerrat ihailemaan ruskoa ja nauttimaan viileistä mutta tarpeeksi lämpimistä ilmoista vaikka vain kävellen.

Siitä on hieman aikaa, kun kävin kirkkoa pidemmällä. Espoon tuomiokirkko on nimittäin myös hieno rakennus, jonka takana siintää Espoon hautausmaa, joka pitää syövereissään tuhansien hautapaikat. Unohtamatta myöskään kauniita puistoalueita ja muistomerkkejä sekä urheilukenttiä jotka ohittaa lenkkipolkua edetessään. Lenkkipolulta olisi myös mahdollisuus poiketa salille, mutta vielä toistaiseksi emme ole siinä onnistuneet..

Galleriasta tulee löytymään lisää kuvia lähialueestamme ja lenkkipolun varrelta!