Prague and New Year 2017

Prague and New Year 2017

Tästä reissusta on jo melkein vuosi aikaa, mutta haluan silti lisätä sen tänne muiden tulevien matkojen seuraksi. Olimme siis 2017 vuoden vaihteen Prahassa, Tsekeissä. Tämä oli ensimmäinen kerta kaikille meille kyseisessä kaupungissa ja maassa. Odotukset omalta osaltani eivät olleet oikein minkäänlaiset, en ollut ehtinyt luoda mitään ensikuvitelmia tuosta pienestä kaupungista, vaikka turistivinkkejä keräilinkin ennen matkaa internetin syövereistä.

Kuten usealla tämän vuoden matkalla, oli mieheni äiti maksanut matkamme ja mahdollistanut tämänkin reissun. Mukana mieheni ja itseni lisäksi oli siis hänen äitinsä ja veljensä. Koska matkasta on jo kulunut jokin tovi, ei minulla ihan tuoreeltaan muistin päällä ole tarkkoja paikkojen nimiä tai edes, että mitä teimme minäkin päivänä. Kerron tässä siis vain lyhyesti kohokohtia Prahasta ja mitä ajatuksia siitä voi vielä sanoa näin vuoden kuluttua.

Ruoka

Voi kyllä. Tämä on ehdottomasti päällimmäisenä mielessä tuosta kauniista ja ajoittain joen äärellä usvaisesta kaupungista. Hotellimme sijaitsi Vencelauksen aukiolla, joka oli tähän aikaan vuodesta täynnä erilaisia markkinakojuja ja tunnelma oli hyvin jouluinen, vaikka kyseinen päivä olikin jo takana päin.

Ensikohtaamiseni tsekkiläiseen ruokaan olikin tuolta kyseiseltä aukiolta osettu leipä grillatulla juuston palalla ja paikan päällä tehty paikallinen pitsan näköinen lätty, jonka täytteeksi oli laitettu ketsuppia ja juustoraastetta sekä valkosipulia. Tässä kohtaa jo rakastuin Prahan ruokakulttuuriin joka vaikutti olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin loistava ja samalla rikas anniltaan.

Unohtaa ei saa tietenkään kaikille Prahassa käyneille varmasti tutuksi tullutta jälkiruokaa, nimittäin munkkitötteröä, joita tarjosi moni eri koju monin eri täyttein. Itse nautin Nutella täytteisestä munkista, tai ihan perinteisestä munkista ilman lisämakeuttajia.

Munkkien kanssa maistui paikallinen glögi, joka oli lämmittävää ja jopa ihan hyvää kitkerästä alkoholin mausta huolimatta. Kylmässä talvipakkasessa tuo kuuma juoma tosiaan lämmitti ja piti hereillä. 

Itse ravintoloissa saatava ruoka ei myöskään pettänyt ketään meistä. Tarjolla oli paljon erilaisia liharuokia, pizzaa, pastaa, you name it. (Unohda ne mäkkärit ja roskaruokapaikat!) Paikalliset pienet kahvilat tarjosivat erilaisia virvokkeita ja leivonnaisia sekä pientä suolaista ellei myös kunnon ruoka-annoksia.

Ainoa villikortti sattui, kun yhtenä iltana olimme hieman fiinimmässä Italialaisessa ravintolassa, jossa satuin vahingossa valitsemaan ruoan, jonka nimeä en sitten englanniksi lukenut tarpeeksi tarkasti, nimittäin Tartar pihvin viiriäisen munalla. Sekin olisi varmasti ollut erittäin maistuva näyte raa’asta jauhelihasta pitävälle. Ja raa’asta kananmunasta. Itseltäni tuo kyseinen alkupala jäi lautaselle pienen maistelun jälkeen. 

Muuten söimme matkallamme niin leivän sisälle tehtyä keittoa, alkupalajuustoja, ribsejä, perinteistä pizzaa kuin pikkukahvilan piirakkapalaa ja croisantteja. Ruoka oli hyvin tehtyä ja palvelu pelasi muistaakseni hyvin. Ainakaan mieleeni ei nyt tule erityisesti huonoa asiakaskokemusta sinänsä. 

Usea ravintola on tässä pienessä kapeakujaisessa kaupungissa sijoitettu maan alle kellarimaisiin tiloihin, joka toi omaa kodikkuuttaan ja tunnelmaa syömiseen, kun laskeuduit jyrkkiä kiviportaita alas illallispöytään kynttilöiden valaistukseen. 

Kukaan meistä ei valitettavasti ollut suuri oluen ystävä, vaikka se olisin kuulunut suuresti Prahan juomakulttuuriin ja ollut erityisen halpaa. Oman maistiaiseni oluista Prahassa sain paikallisessa jääkiekko-ottelussa, jossa maistoin Radleriä ensimmäistä kertaa. Okei, itse tuota en ehkä olueksi luokittele pienen alkoholimääränsä takia ja vahvan sitruunaisen sivumaun, joka siis peittää hyvin alleen vehnäisen oluen vivahteen, josta en henkilökohtaisesti kamalasti välitä. 

 

Kulttuuri

Rakastuin suuresti Prahan arkkitehtuuriin, upeisiin rakennuksiin ja näköalapaikalta ulottuviin näkymiin koko kaupungin ylle. Unohtamatta kauniita pikkukujia, mukulakivikatuja, aukioita ja pikkupuoteja vieritysten. Turisteja oli paljon, olihan uusivuosi ja Praha on muutenkin tunnettu matkakohde, mutta se ei itseäni ainakaan haitannut. 

Kaarlen silta, kaikille varmasti tunnettu nähtävyys, oli iso ja upea luomus, mutta ei siinä mielestäni ollut sen enempää nähtävää kuin kävely sen yli joen toiselle puolelle. Mielummin sitä katseli toisilta silloilta kauempaa, jolloin sen kauneus pääsi oikeuksiinsa.

Meidän oli tarkoitus päästä näkemään myös eräs toinen vieläkin tunnetumpi nähtävyys kuin Kaarlen silta, nimittäin Prahan linna, joka sijaitsi lähellä joka sijaitsi hotellistamme joen toisella puolella ison kukkulan päällä. Minä ja mieheni päätimme, että emme kävele linnalle, vaan kokeilemme tässä vaiheessa miten Prahan bussiliikenne toimii. Tästä saimmekin aikaiseksi pienen kisan: kumpi on ensin perillä, me vai mieheni äiti ja veli, jotka päättivät taittaa matkan kokonaan kävellen. 

Pelkäsimme aluksi, että häviämme leikkimielisen kisamme, sillä bussilippujen ostaminen osottautui hankalaksi ja jouduimme kävelemään ja etsimään metroasemaa, josta saimme lopulta koneesta ostettua liput. Lisäksi bussi oli juuri mennyt nenämme edestä, joten jouduimme odottamaan seuraavaa ja toki luottamaan siihen, että olimme valinneet oikean linjan, johon hyppäsimme. 

Lopulta olimme kuitenkin “voittajina” perillä ja saimme todeta, että jono linnaan oli niin pitkä, että sinne menemisen jättäisimme väliin ja ihailisimme sitä vain kaukaa porttien toiselta puolen. Päivälle oli suunnitelmissa nimittäin muitakin menoja, ja mikäli olisimme jääneet jonottamaan, olisivat muut suunnitelmat jouduttu hylkäämään. 

Kävelimme siis alas kukkulalta hieman harmistuneina ja tapasimme mieheni äidin ja veljen puolivälissä, jossa näköalapaikan lähellä nautimme kuumat glögit ja vaelsimme alas pikkukauppoja kierrellen ja kaupungin kulttuurista nauttien. Lopulta minusta ei tunnu että menetin mitään, vaikka linna jäikin näkemättä.  

Vielä eräs mainitsemisen arvoinen nähtävyys, jota monet myöskin varmasi rientävät matkallansa Prahassa katsomaan: Prahan astronominen kello. Niinkuin muutkin, niin mekin valitsimme tietyn kellon ajan, jolloin riensimme Raatihuoneen edustalle odottamaan, kun tuo keskiajalla rakennettu kello löisi ja heräisi henkiin. Se ihmismassa joka olikaan kertynty tuolle aukiolle odottamaan kun kello löi kolme! Lopulta, kun h-hetki tuli ja kello päästi ensimmäiset äänensä, laskeutui jotakuinkin odottava hiljaisuus. Kellotaulun luukut aukesivat ja sisällä olevat “nuket” ilmoittivat tunnin vaihtuvan. Olihan tuo spektaakkeli ihan siisti nähdä, mutta ehkä tässä odotin jotain enemmän.

Uusi vuosi

Itse uutena vuotena kaunista oli katsoa vuoden vaihtuessa ilotulitteita, jotka räjäytettiin taivaisiin juuri tuolta tunnetulta Kaarlen sillalta. Samoin pääsit näkemään vanhan kaupungin aukiolta kaupungin lähetettävät raketit. Siinäpä vasta valoshow. Olimme sijoittuneet joen toiselle puolelle pieneen puistoon seuraamaan ilotulitteita. 

Toisin kuin kotimaassamme Suomessa, ei Tsekeissä näyttänyt olevan rajoituksia raketeille. Roomalaisia kynttilöitä ammuttiin melko vapaalla kädellä ja kaikennäköisiä tulitteita  räjäyteltiin missä vain. 

Oman osamme saimme, kun kyseisessä puistossa raketti sinkosi meihin ja pakotti meidän pienen paniikin säestämänä etsimään turvallisemman paikan seurata tulitteita joen toisella puolen. 

Paluu keskiyön jälkeen takaisin hotellille tuotti myös hankaluuksia. Olimme saaneet osuman raketista jo kerran, ja saimme olla kiitollisia, että mitään ei sattunut vaan pääsimme pelkällä säikähdyksellä, mutta raketteja ammuttiin kaikkialla. Siis kaikkialla. Kävelimme katuja pienen pelon kolkuttaessa takaraivossa ja päästyämme sillalle jota pitkin meidän oli tarkoitus ylittää joki, nousi tuo pelko suuremmaksi, sillä sillalla räjäytettiin myös raketteja vaarallisen näköisesti. Se on paikka jossa et pääse tarvittaessa karkuun. 

Onneksi suurin osa ihmisistä oli jo lähtenyt jatkamaan iltaansa toisaalle ja saimme melko rauhassa ylittää sillan. Kävelymatkakin sujui melko turvallisessa olotilassa. Ihan mielenkiintoista oli seurata paikallisten juhlintaa, kun tietää mihin sitä Suomessa ja suomalaisena on tottunut näkemään kotimaassa tälläisinä juhlapyhinä. 

Loppujen lopuksi matka oli erittäin onnistunut. Haluan ehdottomasti päästä käymään Prahassa vielä uudemman kerran, sen verran paljon ihastuin tuohon kaupunkiin. 

Ehkä sitä on paras lähteä reissuihin ilman mitään ennakko-odotuksia, niin yllätyt eniten. Ja positiivisesti!