Thinking back on 2017 and celebrating the new year

Thinking back on 2017 and celebrating the new year

 

What did the year 2017 give us?

 

Ihan omaa saamattomuuttani en saanut tätä julkaistua jo ensimmäinen päivä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tästä ja laittaa postauksen.

2017 jätettiin tosiaan taakse, kun juhlimme uutta vuotta muutama päivä sitten. Mitä tuo vuosi sitten antoi? Tai ei antanut? Vuosi tuntui sinänsä melko tasaiselta verrattuna pariin edelliseen vuoteen, että tuntui vaikealta aluksi miettiä, että mitä sitä nyt tulikaan tehtyä.. Pysyin koko vuoden samassa työpaikassa, niin kuin myös mieheni, asuimme samassa kodissa, eikä sinänsä tapahtunut mitään suurempia muutoksia.. Toki, varmasti mä unohdan mainita jotain.

Mieleenpainuvinpina hetkinä voikin pitää meidän ulkomaanmatkoja. Vuosi alkoi Prahassa, elokuussa pääsimme hetkeksi nauttimaan etelän lämmöstä Kreikassa ja syksy kruunautui lokakuussa Lontoossa urheilun parissa.

 

 

Pääsimme pitkästä aikaa festareille, vaikkakin vain stadissa järjestettävään Weekndiin. Olin ensimmäistä kertaa polttareissa ja perinteisissä häissä. Kotimme alkaa viimein tämän vuoden jälkeen näyttämään siltä, että siihen voi olla tyytyväinen. Toki aina tekee mieli muuttaa ja hankkia uutta, mutta kuitenkin.. Sain uuden kirjahyllyn ja opin elämään keittiömme kanssa. Mieheni taas osti äitinsä kanssa sijoitusasunnon, joka oli myös melko iso asia, josta on meille kaikille hyötyä tulevaisuudessa.

Teimme myös valinnan lähteä tulevalle road tripille jenkkeihin, joka oli hyvin iso päätös, sillä se vaatii niin paljon rahaa ja oikean tilanteen onnistuakseen. Ja silti pääsimme nauttimaan muistakin ulkomaanmatkoista! Ja voi kun matkakuume vain kasvaa!

Mitäs muuta.. Aloitin tämän blogin, joka oli itselleni iso valinta. Hankin uuden kameran sekä GoPron matkoja ja arkea varten. Aloitin siis tällä tavalla uuden harrastuksen, josta olenkin nauttinut suuresti! Toinen aloittamani harrastus on golf. Vaikkakin olen alkumetreillä, on se silti jotain, ehkä ensi kesänä saan jo green cardin käytyä! Golf, valokuvaus ja kirjoittaminen on vielä lapsen kengissä, mutta ilman harjoittelua ei näissäkään voi parantua.  

 

 

Miehelleni uuden vuoden aattona totesinkin ja kiitin siitä, että mulla on ollut sen kanssa taas tosi mahtava vuosi. Ja kyllähän siihen sitten mahtuikin yllättävän paljon tapahtumia ja uusia juttuja! Miten me sitten sitä juhlistettiin, että aloitetaan uusi vuosi ja käännetään uusi sivu?

 

 

So, how did we celebrate the new year?

 

Täytyy sanoa, että ei välttämättä mennyt tämän vuoden uuden vuoden juhlinnat niinkuin strömsössä. Mieheni ollessa vieläkin puolikuntoinen, jäi hän kotiin pelaamaan, kun itse päädyin lähtemään autolla käymään lapsuuden ystävieni pippaloihin. Alunperin meidän molempien oli tarkoitus mennä sinne käymään loppuillaksi. Sovimme, että palaan kotiin puoleksi yöksi, jotta voimme vietää vuoden vaihtumisen kuitenkin yhdessä. 

Tarkemmin sanottuna juhlat pidettiin ala-aste aikaisen ensimmäisen “poikaystäväni”vanhempien asunnolla (niin söpöä, ja lämmöllä me muistellaan vieläkin niitä ensimmäisiä hitaita diskoissa ja vaikka mitä hölmöä). Olemme aikoinaan tuossa talossa juhlineet monet uudet vuodet samalla kaavalla, ainoastaan elämäntilanteet ovat vuosien varrella muuttuneet ja olemme saaneet lisää henkilöitä “piiriimme”. Yleensä, vuoden vaihtuessa ja kellon lyödessä 12, olemme olleet läheisillä kallioilla katsomassa raketteja ja toivottaneet kaikille paikallisille kokoontujille hyvää uutta vuotta.

En tiedä kuinka paljon väkeä entisiltä ajoilta enää päätyy kyseisille kallioille tervehtimään toisiaan, kun esimerkiksi itsekin päädyin kotiin, mieheni kainaloon. Mutta näiden ystävien kanssa ollaan pysytty lapsuudesta asti melko läheisissä väleissä. Vaikka en näkisi ketään heistä miltei vuoteen, voimme jatkaa tasan siitä, mihin jäimme. Ajan kulua ei edes tajua, muuta kuin vaihtuvista ystävistä, työpaikoista tai puolisoista. Siinä aina tajuaa, että pitäisi olla aktiivisempi yhteydenpidossa; minä kun olen ainoa koko porukasta, johon kukaan ei periaatteessa ole aktiivisesti yhteydessä. (Okei, jos nyt ei lasketa parasta ystävääni: me kaksi olemmekin ainoat naiset tässä miesten täyttämässä ystäväjoukossa, joka on pitänyt pintansa ala-asteelta lähtien, ja hän sattuu olemaan yhden miehen avovaimo, eli on sitä kautta melko hyvin perillä ja porukoissa mukana.)

Vietin siis selvinpäin muutaman tunnin näiden vanhojen ystävieni seurassa ja vaihdoin kuulumisia, kunnes lähdin kotiin. Menimme katsomaan ja odottamaan vuoden vaihtumista aivan kotimme lähellä olevalle ankkapoukamalle. Raketit näki tuosta laakealta “järviaukealta” erittäin hyvin.

 

I really don’t know how this picture happened..

 

Mutta sitten siihen, että missä ei mennyt putkeen.. Olin hakenut postista samana päivänä uuden linssin, jolla oli ajatuksenani kuvata ilotulituksia. Pakkasin reppuun kameran ja jalustan ja ostamani paketit tähtisädetikkuja ja lähdimme mieheni kanssa liukastelemaan kohti paikkaa, jossa katsoimme rakettien valoloistoa.

Jos kiirettä ei oteta huomioon näissä pieleen menneissä asioissa, oli ensin huvittava huomata jalustan ja kameran asettamisen jälkeen, että kamerassa ei ole muistikorttia. Se oli jäänyt kotiin, tietokoneeseen kiinni. No, ei sitten kuvata raketteja tai mitään muutakaan. Ajattelin, että jos nyt sitten sentään vaihdamme vuoden sytyttämällä tähtisädetikut. No, niitä sitten sytyteltiin, tai yritettiin sytyttää, kun vuosi vaihtui ja lopulta stendari lakkasi toimimasta. Ja toki olin unohtanut ottaa kilistelyjuoman mukaan, miehelläni kun oli oma lonkeronsa mukana vuoden vaihtuessa. 

Pikkujuttuja, mutta ei hitsi kun oli niin miettinyt ja suunnitellut koko homman, ja sitten mikään ei toimi tai olin unohtanut ottaa tarvittavat tavarat mukaan. Noh, pitää toivoa, että tämä ei ollut mikään enne tulevasta vuodesta… Pääasia kuitenkin oli, että sain olla mieheni kanssa vuoden vaihtuessa ja pääsin näkemään ystäviäni illan aikana, se oli minulle tärkeintä.