Hating my wisdom teeth

Hating my wisdom teeth

Tai pikemminkin niiden poistoon.. Tänne väliin on nyt pakko päästä nopeasti purkautumaan omista kokemuksistani viisaudenhampaiden poiston jälkeen, johon minulla on viimeiset pari viikkoa käytännössä kulunut.

Aloitetaanko siitä, että kuinka aloitin koko tämän touhun. Liityin nimittäin Helsingin Kampissa sijaitsevan Megaklinikan kuukausiohjelman asiakkaaksi. Maksan (oliko se) kolmen vuoden sopimuksesta 14,90e kuukaudessa ja saan käyttää yksityisen Megaklinikka hammashoitolan palveluita niin paljon, kun haluan. Laskemisen jälkeen totesin, että minun ei tarvitse käydä kuin pari reikää korjaamassa ja vuosittaiset tarkastukset, niin lysti olisi maksanut itsensä takaisin. Mikäli siis yksityiselle menisin. Julkisella kun aikoja saa odotella erittäin pitkään ja sekään ei ole täysin ilmaista. Olen myös saanut viimeksi julkisessa hammashoidossa käydessäni traumat, sillä koko asiakaspalvelukokemus puhumattakaan tarkastuksesta ja reiän korjaamisesta oli aivan järkyttävä.

Waiting for my turn..

Kävin siis hammaslääkärin tarkastuksessa tämän vuoden alussa Megaklinikalla. Röntgenkuvien oton jälkeen sanottiin, että minulta kannattaisi ennen 25 ikävuotta poistaa kaikki viisurit. Tämä ilmeisesti johtuen mm. niiden asennosta, jossa ne pääsevät keräämään paljon bakteereita ja ruokaa ja näin voivat tulehtua helpommin. Alaviisurit kuulemma pitäisi leikata, eikä tämä operaatio kuulu kuukausiohjelman piiriin, koska se vaatii kirurgisia toimenpiteitä.

ONNEKSI oletin, etten voisi syödä operaation jälkeen, ja tankkasin urakalla sitä ennen aamupalan muodossa!

Tarkastukseen hain alunperin myös vihlonnan takia, jonka luulin hävinneen reiän korjaamisen jälkeen. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan syömisen yhteydessä oleva vihlonta jatkui sinne asti, kunnes päätin, että käyn poistamassa Megaklinikalla nämä kk-ohjelmaan kuuluvat viisurit ja samalla tutkimassa vihlonnan syytä. Tällä käynnillä selvisi, että vihlonta saattaa tosiaan johtua viisaudenhampaasta. Tapaamisella lääkäri totesi, että voi ottaa molemmat yläviisurit pois, mutta sanoin, että ottaa vain toisen näin alkuun, sillä haluan pystyä puhumaan ja syömään vielä tämän jälkeen.

Puudutus sattui aivan jumalattomasti, mutta itse hampaan poistoa en edes tuntenut. Olin jo lähdössä, kun lääkäri totesi, että kyllä he voivat tuon alaviisurin ottaa kuukausiohjelmalla, että sitä ei tarvitsekaan leikata. Ryhdyttiin siis samantien hommiin. Puudutus sattui, ja sitä jouduttiin lisäämään pari kertaa, kunnes tunsin, että koko turpa on varmasti puutunut. Hammasta kiskottiin ja vääneltiin, kunnes todettiin, että eihän tämä ilman veistä täältä lähde. Niin sitten leikattiin ientä ja porattiin hammas palasiksi, jonka jälkeen se viimein puolen tunnin jälkeen saatiin irti. Operaatio ei sattunut tai tuntunut edes epämiellyttävältä puudutuksen ansiosta. Ainoa harmi olivat huuleni, jotka olivat kuivat ja suuta piti pitää operaatiossa erittäin auki. Tuntui nimittäin, että joku halkeaa kohta. Tikkien ompeleminen myös kutitti, mutta kipua tähän koko touhuun ei sisältynyt lainkaan!  

Sain ohjeet käteeni, mutta en särkylääkkeitä. Sanottiin, että ei pitäisi särkeä tai sattua sen enempää. Lähdinkin tapaamisesta kiitollisena ilmaisesta viisurileikkauksesta ja onnistuneesta operaatiosta. Lopulta ohjelappu osoittautui epäselväksi, eikä läheskään tarpeeksi yksityiskohtaiseksi avuksi toipumisessa. Google ja erinäiset foorumit olivat oljenkorteni tuon ohjelapun lisäksi. Nyt kaksi viikkoa tuon päivän jälkeen sanon, että VAATIKAA niitä saatanan lääkkeitä.

I tried to manage with these for the first few days.. TRIED.

Poistoaika oli tosiaan lauantaina, joten heti maanantaina marssin julkisen kiireelliseen päivystykseen kamalien kipujen takia. Tikkejä postettiin, tulehdusta ei ollut näkyvissä ja sain matkaani reseptillä buranaa, paratabseja sekä panacodeja kipuun. Söin ensimmäiset päivät ainoastaan nestemäistä ruokaa: Nutriletin ateriankorvike-smoothiet olivat hyvä valinta ja melko täyttäviä myös!

If these would help?

Olin omalla ilmoituksella saikulla tuon maanantain ja tiistain, sillä vaikka napsin täydet annokset kaikkia pillereitä, ei särky kamalasti hellittänyt. Ei se auttanut vielä keskiviikkonakaan, jolloin olin puolet päivästä töissä, kunnes lähdin etätöihin, jotta sain ottaa Panacodin siinä toivossa, että kivut hellittävät. En uskalla noiden ottamisen jälkeen ajaa autoa, sen verran nuutunut ja väsynyt olo niistä tulee. Ostin myös apteekista suuvettä (jota eivät muuten Megaklinikalla edes ehdottaneet, vaikka jokainen  netistä lukemani teksti tästä suosituksesta kertoi), jonka pitäisi auttaa juuri bakteerien syntymisessä ja ehkäistä tulehduksia. Maitohappobakteereita vedin myös joka päivä, koska tuo määrä särkylääkettä ei varmasti tee hyvää kenenkään ruuansulatukselle.

Pain with no sleep. Hehkeetä, eikös?

Särkyä ja kuumeilua kesti viikon, kunnes palasin Megaklinikalle, jossa oltiin myös sitä mieltä, että reikä ei näytä tulehtuneelta vaan näyttää paranevan hyvin. Onneksi sain varuiksi antibiootit tukemaan paranemista. Lisää särkylääkkeitä he eivät olisi antaneet, lopulta sain lisää Buranaa. Eivät ne tosiaan olleet tähänkään asti kipua poissa täysin pitäneet, joten kaipa se oli yhdentekevää. Minusta tuntuu koko ajan, että kolossa on ruokaa, enkä kunnolla pysty/uskalla tuolla puolella syödä, koska voi sattua. Lääkkeitä olen ottanut viimeisen kaksi viikkoa niin suuret määrät, että itseäkin hirvittää. Mutta se on ollut ainoa keino, jotta olen pystynyt toimimaan ja olemaan töissä, kun saikkua ei ole oikein voinut hakea tai hammaslääkärit edes ehdottaneet sen olevan vaihtoehto.

Two weeks summed up in one image = pills

Nyt, kun antibioottikuuri on viimein ohi, tuntuu että kivut hellittävät pikkuhiljaa ja olen voinut laskea kipulääkkeiden päiväannoksia. Vasta pari yötä sitten oli ensimmäinen kerta, kun en joutunut heräämään keskellä yötä särkyyn, kun nukkumaan mennessä otetut särkylääkkeet olivat lakanneet tehoamasta. Eli parempaan päin. Eikä olo ole enää niin sairas. Unta kyllä kaipaisin, sillä en ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon, ja olo ei ole ollut täysjärkinen puolia ajasta..

Saa nähdä, että milloin seuraavan kerran uskallan mennä ottamaan nämä jäljelle jääneet viisurit pois. Tämä kokemus oli sen verran kamala, että voi olla, että saavat jäädä suuhun. Miksi pitää olla näin huono tuuri?